Hei vaan ja terveisiä äitiyslomalta! En ole saanut mitään kirjoitettua tänne, vaikka mielessä on monta polttavaa aihetta. On ollut liian kiire tuijottaa meidän vauvaa ja puhua kakasta kaikille, jotka erehtyvät meidän lähipiiriin. Koska me päätettiin olla postaamatta kuvia sosiaaliseen mediaan meidän tytöstä, niin tykitän myös perheeni ja ystävieni whatsappit täyteen kuvia. KATSOKAA NYT JUMALAUTA MITEN SÖPÖ SE ON! Kommentoikaa ja ihastelkaa ääneen! Kertokaa, että se on maailman paras vauva! Kyllä, minusta tuli juuri se äiti, te tiedätte tyypin.
Tämä kokemus on antanut hienon näkemyksen myös työhön päiväkodissa. Olen ihmetellyt tämän koko ajan, että miksi osa vanhemmista on niin epävarmoja aivan kaikesta. Pitääkö laittaa kurikset? No joo, vettä on satanut nyt kolme päivää ja pienimmät tarvitsisivat pihalla uikkarit. Että joo, jos viitsisitte tuoda kurikset. Onko tämä silmätulehdus? Joo kyllä on, menkää lääkäriin. Pitääkö olla tumput? Pitääkö kädet pestä, kun tullaan päiväkotiin? Onko nämä toppakengät heinäkuussa ihan ok? No joo, vähän Lapin lisää, mutta tiedätte mistä puhun. Minusta on ollut hassua neuvoa perheitä työnhaussa, kelan papereissa, kielikursseissa, Reittioppaan käytössä ja puhelinlaskujen selvittämisessä. Olen kuunnellut huolet mökkiremontista, neuvonut pyöränhuollossa ja ihmissuhteissa. Eikö ne huomaa, etten minä tajua mistään mitään? En minä tiedä jonkun seinän rakentamisesta yhtään mitään, kunhan puhun lämpimikseni. Tai ihmissuhteet, paras vinkkini olisi tosielämässä, että jätä se sika, mutta ei sitä oikein voi päiväkodin pihassa sanoa. En minä tiedä Kelan päätöksistä ja oliko sen kalliin puhelimen ottaminen osamaksulla fiksua? EN MINÄ TIEDÄ. Hyvä kun itse osaan tulla töihin ajoissa vaatteet suurinpiirtein päällä.
Nyt osaan kuitenkin paremmin mennä vanhempien asemaan. Pohdin kokoajan, että onko lapsellani kaikki hyvin. Rähmiikö se silmä, vai oliko se vain pieni rähmä yön jäljiltä? Googlaan yömyöhään kuivan päänahan hoito-ohjeita. Hetkittäin olen täysin varma, että hänellä on refluksi. Paasaan miehelleni jostain vaipan kireydestä ja tutkin ihon painaumia sukista. Ulos lähtiessä vatvon tumppuja vartin verran ja ramppaan tuijottamassa lämpömittaria. Tältäkö niistä vanhemmista on tuntunut? Ovatko he miettineet, että mitä tuokin blondi tietää minun lapseni hoidosta? Ja minä olen sisäisesti huokaillut, että laittakaa ne hiton tumput ja lopettakaa vatvominen. Mutta kyse on ollut heidän aarteensa käsistä, tottakai sitä tulee vatvottua.
Eikä ole kyse siitä, etteikö minua kiinnostaisi muiden lasten käsien lämpötila, tottakai kiinnostaa. Lastentarhanopettajana sitä vaan ajattelee käytännön kannalta ilman sen suurempaa tunteiltua. Mikä lämpötila ulkona ja saako niillä tumpuilla kiinni lapiosta. Päätöksiä on helppo tehdä ulkopuolisena ihan kaikessa, pienissä ja suurissa kysymyksissä.
Minä uskon, että lapsettomat ja lapselliset tekevät tätä työtä aivan yhtä hyvin. Inhoan sitä kuinka ihmiset jauhaa ymmärtävänsä elämästä enemmän vanhemmuuden myötä. Ette te mitään ymmärrä enempää, muutakuin siitä omasta vanhemmuudestanne toki, mutta ette mistään muusta.
Itseni kohdalla luulen, että myötäelämisen taitoni on kasvanut huomattavasti äidiksi tulemisen myötä. Nyt ymmärrän paremmin vanhempien tunnetiloja ja osaan varmasti tukea heitä paremmin, ilman mitään sisäisiä huokailuja.
