Jo joutui armas aika

Posted on: maanantai 29. toukokuuta 2017

Suurimmassa osassa päiväkoteja vietetään kevätjuhlia näillä näppäimillä. Mietin meidän viime vuoden juhlia ja pohdin, että mitähän ne pienet koululaiset tekee tällä hetkellä. Itselle kevätjuhlat tarkoitti aina käsittämättömän pitkää vapautta, ei sillä, että olisin vapautta varsinaisesti kaivannut, koska olen aina viihtynyt hoidossa ja koulussa. Olen niitä kuuluisia keskitason lapsia, jotka osaa kaiken tarpeeksi hyvin ja selviävät koulusta käytännössä tekemättä mitään. Tämä tietenkin osui minua naamaan rankasti lukiossa, kun en sitten osannutkaan enää yhtään mitään verrattuna muihin. 

Nooo mutta takaisin juhliin. Jotkut työkavereistani jaksoivat itkeä sitä, kuinka Suvivirttäkään ei saa enää kevätjuhlissa laulaa, kohta muslimit valtaavat maan ja kaikki on pilalla. En tiedä mistä tällainen käsitys oli päässyt valloilleen, koska ketään ei ollut todellakaan kielletty tekemästä yhtään mitään. Parasta oli, että nämä äkkikristityt eivät hoksanneet, että eskarikuoromme kyllä lauloi virren juhlissa ihan kaikkien edessä. Valitsimme kyseisen biisin kauniiden, merkitystä täynnä olevien sanojen takia. Jumalaa ei kyllä taidettu mainita, mutta virsi kuin virsi. Ehkä aika meni muslimeista vaahtoamiseen, virsien opettelu oli sitten jäänyt siinä tiimellyksessä vähemmälle.

Näin kesälomien alussa mietityttää tiettyjen lasten tulevat viikot. Tehdäänkö heidän kanssaan mitään? Onko vanhemmat läsnä ja selvinpäin? Saavatko kaikki niitä kesäkokemuksia, joista sitten kysellään lomien loputtua? Päiväkoti-ikäiset pääsevät sentään hoitoon kesäksi, toki päivystävään päiväkotiin, jossa ei omia ihmisiä välttämättä näe kuin ohimennen. Mutta ainakin he pääsevät pois kotoa ja saavat lämpimän aterian. Kouluun mennessä meno kovenee, jotkut lapset saattavat olla 10 viikkoa tekemättä yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa he huolehtivat ruokansakin itse, siitä on kesäiset uintiretket aika kaukaisia haaveita. 

Tässä on hyväosaisena sitten kiva huudella, että kaali ei maksa paljoa ja tehkää eväät rannalle, senkin tyhmät köyhät. Sillä masentuneella tai päihdeongelmaisella vanhemmalla on vaan suurempiakin huolia, kuin kausijuuresten hinnat. Joillekin ihan sängystä nouseminen on oma urakkansa. Siinä lapsi haahuilee viikko toisensa jälkeen ja kesän tapahtumarikkain päivä saattaa olla se, kun vastapäinen naapuri pesee ikkunat. Vaikka kaupunki on ilmaistapahtumia täynnä, niitä pitää osata etsiä. Kuvitteleeko nämä kaalin hinnasta huutelijat oikeasti, että ihminen jonka ryyppyputki katkeaa muutamaksi päiväksi viekin lapsensa seuraavaksi Kumpulan kyläjuhliin? 


En todellakaan tarkoita, että lapsen pitää käydä lomallaan ulkomailla, leireillä, opetella tekemään tuli kahdella puupalikalla ja osata purjehtia kohti auringonlaskua. Kotona tai mökillä oleminen ja reissut lähipuistoon on ihan okei, kunhan lapsi kokee sen kesälomalle ominaisen huolettomuuden. Aamupalan tekeminen yhdessä vanhemman kanssa on aivan hyvä ja riittävä kokemus pienelle lapselle. Omenalohkojen syöminen nurmikolla istuen voi olla juuri niitä hetkiä, josta lapsi sitten kertoo syksyn tultua. Senkin kokemuksen saamiseen vaan pitäisi jaksaa hakea tuet ajoissa, jotta saisi ostettua sen omenan. Nykyään vielä päälle saa jännittää sormet ristissä rahojen saamista hakemuksesta huolimatta. Luottamus Kelaan on edellisen kriisin takia aika lähellä nollaa. Sori siitä köyhät, kaali on kuitenkin halpaa ja pullojakin voi kerätä. 

Make varhaiskasvatus great again!

Posted on: sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kuntavaalien tulos on tullut ja vaikka suunta onkin mielestäni oikea, niin suuri säpinä jäi silti näkemättä. Olin jo hieman valmistautunut Vihreiden nousuun suurimmaksi puolueeksi Helsingissä, mutta sitä ei tapahtunut. Näissäkin vaaleissa varhaiskasvatus nostettiin esille kyllästymiseen asti. Kyllä, kyllästymiseen. Olen lastentarhanopettaja, joka on täysin väsynyt lukemaan varhaiskasvatuksesta poliittisessa mielessä enää sanaakaan. Enemmänkin korpeaa aiheen väläyttely jokaisessa mahdollisessa välissä jonkinlaisena hyveellisyyden merkkinä, että “kyyyyllä meitä lapset siis kiinnostaa, kato nyt miten sanon tuon varhaiskasvatus-sanankin ihanan lempeästi ja välittävästi”. Todellisuudessa työoloja huononnetaan ihan jatkuvalla syötöllä, ryhmäkoosta jaksetaan vääntää ja naurettavia päätöksiä kutsutaan edistykseksi. Suomessa on meneillään jonkinlainen moraalinen rappio ja sitä me kaikki katselemme sivusta kädet taskussa ihmetellen, minä siis muiden mukana. Kaksi kättä hei össönsöö, ketään kiinnosta huopahattutätien linkit facebookissa ja kilometrien mittaiset marttyyritarinat työn rasittavuudesta. Sitten vasta alkaa tapahtumaan kun a) kukaan ei mene joku kaunis päivä töihin b) sairauspoissaolot tuplaantuvat c) jotain kamalaa tapahtuu jossakin yksikössä. Toivon, että näistä vaihtoehdoista vain a ja b tapahtuvat. 


Nyt tulee se KUITENKIN-osio, pahoittelen mahdollista toistoa. Olen KUITENKIN myös sitä mieltä, että päiväkodeissa voitaisiin tehdä paljon ihan itse, jotta arki olisi sujuvampaa. Voitaisiin kaivautua sieltä poteroista päivänvaloon ja myöntää, että ajat ovat muuttuneet. Ihan aluksi pitäisi tehostaa ryhmärajojen yli työskentelyä, käsitellä kokouksissa oikeasti ne käsiteltävät asiat eikä puhua Pirjon työvuoroista 45min ja opettaa it-taitoja ihmisille, jotta viikkotiedotteen fontin valintaan ei menisi kahta päivää, vaan sekunti. Sitten kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan miettiä jatkoa. Työelämässä on muutenkin tapahtumassa iso muutos, miksi ei meidänkin alalla? Työ ei ole enää itsestäänselvyys ja paikka, johon voi mennä valittamaan elämän kurjuutta ja kuinka taas Helsingin herrat lyövät pientä kaupungin työntekijää moukarilla naamaan. Näiden asioiden eteen pitää toimia, lupaan että ääniharava Jan Vapaavuori ei ole asentanut mikkejä päiväkotien leikkitelineisiin ja kuuntele, että mitäs Suomen selkärangalla on tänään mielessä. 

Omasta työstä pitää ottaa myös suurempi vastuu, kokea se yhteisenä projektina, eikä vain odottaa jotakin ihmettä. Ei tällä liksalla tietenkään hirveän helpolla nousta barrikadeille, kun aika menee tarjouskuponkien leikkaamiseen. Olen kuitenkin totaalisen kyllästynyt siihen asenteeseen joka tuntuu vallitsevan yllättävän monella työpaikalla, että tämä on vain duuni ja tämähän pysyy pystyssä, vaikka en osallistu muutakuin olemalla fyysisesti paikalla. Meistä kaupungin työntekijöistä ei toki pääse eroon, vaikka taivas putoaisi niskaan joku päivä aamu-ulkoilun aikaan. Luulisi kuitenkin päivän sujuvan paljon mukavammin jos edes yrittäisi tehdä omilla toimilla parempaa arkea, miettisi miten itse voisi parantaa työviihtyvyyttä ja hitto pyrkiä vaikka kunnanvaltuustoon, jos ei muu auta. Voisin ihan Kennedynä tässä lausua, että ask not what your varhaiskasvatus can do for you; ask what you can do for your varhaiskasvatus.

Myötäelämisen taito

Posted on: keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Hei vaan ja terveisiä äitiyslomalta! En ole saanut mitään kirjoitettua tänne, vaikka mielessä on monta polttavaa aihetta. On ollut liian kiire tuijottaa meidän vauvaa ja puhua kakasta kaikille, jotka erehtyvät meidän lähipiiriin. Koska me päätettiin olla postaamatta kuvia sosiaaliseen mediaan meidän tytöstä, niin tykitän myös perheeni ja ystävieni whatsappit täyteen kuvia. KATSOKAA NYT JUMALAUTA MITEN SÖPÖ SE ON! Kommentoikaa ja ihastelkaa ääneen! Kertokaa, että se on maailman paras vauva! Kyllä, minusta tuli juuri se äiti, te tiedätte tyypin. 

Tämä kokemus on antanut hienon näkemyksen myös työhön päiväkodissa. Olen ihmetellyt tämän koko ajan, että miksi osa vanhemmista on niin epävarmoja aivan kaikesta. Pitääkö laittaa kurikset? No joo, vettä on satanut nyt kolme päivää ja pienimmät tarvitsisivat pihalla uikkarit. Että joo, jos viitsisitte tuoda kurikset. Onko tämä silmätulehdus? Joo kyllä on, menkää lääkäriin. Pitääkö olla tumput? Pitääkö kädet pestä, kun tullaan päiväkotiin? Onko nämä toppakengät heinäkuussa ihan ok? No joo, vähän Lapin lisää, mutta tiedätte mistä puhun. Minusta on ollut hassua neuvoa perheitä työnhaussa, kelan papereissa, kielikursseissa, Reittioppaan käytössä ja puhelinlaskujen selvittämisessä. Olen kuunnellut huolet mökkiremontista, neuvonut pyöränhuollossa ja ihmissuhteissa. Eikö ne huomaa, etten minä tajua mistään mitään? En minä tiedä jonkun seinän rakentamisesta yhtään mitään, kunhan puhun lämpimikseni. Tai ihmissuhteet, paras vinkkini olisi tosielämässä, että jätä se sika, mutta ei sitä oikein voi päiväkodin pihassa sanoa. En minä tiedä Kelan päätöksistä ja oliko sen kalliin puhelimen ottaminen osamaksulla fiksua? EN MINÄ TIEDÄ. Hyvä kun itse osaan tulla töihin ajoissa vaatteet suurinpiirtein päällä.

Nyt osaan kuitenkin paremmin mennä vanhempien asemaan. Pohdin kokoajan, että onko lapsellani kaikki hyvin. Rähmiikö se silmä, vai oliko se vain pieni rähmä yön jäljiltä? Googlaan yömyöhään kuivan päänahan hoito-ohjeita. Hetkittäin olen täysin varma, että hänellä on refluksi. Paasaan miehelleni jostain vaipan kireydestä ja tutkin ihon painaumia sukista. Ulos lähtiessä vatvon tumppuja vartin verran ja ramppaan tuijottamassa lämpömittaria. Tältäkö niistä vanhemmista on tuntunut? Ovatko he miettineet, että mitä tuokin blondi tietää minun lapseni hoidosta? Ja minä olen sisäisesti huokaillut, että laittakaa ne hiton tumput ja lopettakaa vatvominen. Mutta kyse on ollut heidän aarteensa käsistä, tottakai sitä tulee vatvottua. 

Eikä ole kyse siitä, etteikö minua kiinnostaisi muiden lasten käsien lämpötila, tottakai kiinnostaa. Lastentarhanopettajana sitä vaan ajattelee käytännön kannalta ilman sen suurempaa tunteiltua. Mikä lämpötila ulkona ja saako niillä tumpuilla kiinni lapiosta. Päätöksiä on helppo tehdä ulkopuolisena ihan kaikessa, pienissä ja suurissa kysymyksissä. 

Minä uskon, että lapsettomat ja lapselliset tekevät tätä työtä aivan yhtä hyvin. Inhoan sitä kuinka ihmiset jauhaa ymmärtävänsä elämästä enemmän vanhemmuuden myötä. Ette te mitään ymmärrä enempää, muutakuin siitä omasta vanhemmuudestanne toki, mutta ette mistään muusta.

Itseni kohdalla luulen, että myötäelämisen taitoni on kasvanut huomattavasti äidiksi tulemisen myötä. Nyt ymmärrän paremmin vanhempien tunnetiloja ja osaan varmasti tukea heitä paremmin, ilman mitään sisäisiä huokailuja.

Lastentarhaaja All rights reserved © Blog Milk Powered by Blogger