Noniin! Ensimmäinen viikko puolessa välissä uudessa työpaikassani. Olen saanut iloita jo monesta asiasta. Minut otettiin ihanasti vastaan, näytettiin heti tavaroille kaappi ja kerrottiin missä on kahvihuone. Minun papereille oli tyhjennetty ryhmän tiloista oma hylly. Ensimmäisenä päivänä johtaja tuli henkilökohtaisesti esittelemään minut jokaiselle talon työntekijälle keittäjää myöten. Kävimme kaikki tilat, varastot ja nurkat läpi. Mikä uskomaton vaikutus olikaan näillä minuun käytetyillä minuuteilla! Näin vaivattomasti saatiin uudelle työntekijälle hyvä fiilis ja juurtuminen työpaikkaan alkoi.
Työhön perehdytys alkoi myös heti. Näen perehdyttämisen ja opastuksen työhön investointina tähän ihmiseen. Hyvällä alulla lisätään henkilöstön osaamista, tuetaan työssä jaksamista ja vähennetään ihan sitä yleistä hämmennystä. En näe kauheasti järkeä siinä, että ihminen etsii vesiväreille sopivaa paperia viittä minuuttia pidempään. Ylipäätään ihmistä ei voi sitouttaa, mikäli hän ei tunne paikkaa omakseen.
Uudenmaan alueella on tällä hetkellä yli 60 lastentarhanopettajan paikkaa auki. Avoimiin työpaikkoihin ei saada pahimmassa tapauksessa yhtäkään pätevää hakijaa. Mitoitukset aikuisten vähimmäismääristä täytetään epäpätevillä työntekijöillä. Suuri syy tähän toki on alan jo humoristisen pieni palkka, joka vaihtelee 2100-2400e välillä. Tämä ei kuitenkaan vielä yksinään riitä lastentarhanopettajien katoamisen syyksi. Työolot pitkälti ajavat pätevät tekijät hyvinä tunnettuihin päiväkoteihin ja loput jyvittyvät muille aloille. Päiväkodin johtaja voi odottaa eroilmoitusta hyvin pian, mikäli ryhmälle tehtyjä suunnitelmia ei pystytä koskaan toteuttamaan, vaan päivät kuluvat henkilöstömitoituksilla kikkailuun.
Työnjako on myös merkittävässä roolissa. Minulta kysyttiin edellisen paikan työhaastattelussa, että onko jotain, mikä ei minun mielestäni kuulu lastentarhanopettajan tehtäviin. En ymmärtänyt kysymystä oikein, kysymyksen tarkoitus paljastui vasta aloitettuani. Päivittäisiin tehtäviin kuului mm. pyykinpesu ja yleinen siivoaminen. Mielestäni on aivan naurettavaa, että kaupunki ostaa siivouspalveluja alan yrityksiltä ja siitä huolimatta lastentarhanopettajan pitäisi hoitaa tämän firman tehtäviä omien töidensä lisäksi. En ymmärrä keneltä näissä järjestelyissä yritetään säästää?
Lapsiin se kolahtaa lopuksi kuitenkin, ei ole kovin pedagogisesti kehittävää (tai edes turvallista) leikkiä yksin kotileikkihuoneessa sillä välin, kun lastentarhanopettaja lajittelee pyykkejä. Mitä järkeä kaikkien työntekijöiden on tehdä kaikkea? Miksi kaikki eivät vaan hoitaisi sitä omaa työtänsä? Millä muulla alalla tämä olisi edes mahdollista? Hei lukion opettaja, voisitko siinä opetuksen ohessa hoitaa koulun laskutuksen? Tai kirjanpitäjä, laske ne debitit ja creditit päässäsi samalla kun asennat tietokoneita uusille työntekijöille. Ja viethän samalla roskat, kun käyt kahviautomaatilla?
En ole minkään muun alan hommissa törmännyt tällaisiin järjettömiin ratkaisuihin. Kukkamyyjänä myin kukkia, assarina assaroin, taloushallinnossa näppäilin exceliä, hevosenhoitajana hoidin hevosia ja skeittimyyjänä myin kaikkea lajiin liittyvää. Nyt yhtäkkiä lastentarhanopettajana olinkin pesulassa töissä.
