Kapinaa päiväkodissa

Viime perjantaina oli suuri mielenilmaus, johon osallistui Helsingin sanomien mukaan 30 000 ihmistä täällä pääkaupunkiseudulla. Kun mielenilmauksen ajankohta julkistettiin mediassa, jäin odottamaan miten meidän päiväkodissamme suhtaudutaan asiaan. Koko mielenilmaus tuntui haastavalta aiheelta, koska olen uusi työntekijä enkä heti halunnut hankaloittaa asioita. Kuvittelin johtajan sanovan asiasta jotakin ja odotin palaveria talon yleisestä kannasta. Maanantaina kävin kysymässä asiasta ja vastaukseksi sain puolihuutaen käskyn olla rauhallisesti. Kysyin myös varajohtajalta, mutta hänkään ei halunnut keskustella kanssani. Keskiviikkona minulla oli kaksi psykologia tapaamassa ryhmäni lasta ja kesken heidän leikkihetken johtaja paukkasi huoneeseen. Osallistuminen mielenilmaukseen piti ilmoittaa hänelle puoleenpäivään mennessä kirjalllisesti. Minulla oli siis tunti aikaa päättää osallistunko mielenilmaukseen vai en. Hoidin asiamme loppuun psykologien kanssa ja karkasin lounaalta kysymään johtajalta tarkempia tietoja. Ehdin kysyä uudestaan toimintatapaa koskien mielenilmaisua, johon johtaja vastasi antavansa minulle kirjallisen varoituksen, mikäli aion osallistua. 

Koko tilanne oli absurdi. Olin mielestäni reilu ja kuvittelin meidän olevan samassa veneessä. Olin ollut kuukauden töissä ja minua jo uhattiin kirjallisella varoituksella. Olin jo osittain päättänyt olevani töissä, koska kuuluin vain opiskelijajärjestöön ja koin olevani tämän takia ulkopuolinen koko asiassa. Yhtäkkiä omat oikeudet alkoivatkin kummasti kiinnostaa enemmän. En voi ymmärtää noin huonoa johtamista, asian käsittely jätettiin viime tippaan ja loppumetreillä lähdettiin vielä uhkailemaan. Yle Uutiset olivat haastatelleet työoikeuden professoria Seppo Koskista ja koonneet sivuilleen selkokielisen selvityksen, kuka saa osallistua mielenilmaisuun. Vallitseva oikeuskäytäntö rinnastaa liittoihin kuulumattomat järjestäytyneeseen työvoimaan, kun kyseessä on oikeus osallistua poliittiseen työtaistelutoimeen työajalla. Soitin myös pääluottamusmiehelle, jolta sain saman vastauksen. Ärsytti selvittää tällaista asiaa, josta en ollut alun alkaenkaan niin varma. Ilmoitin johtajalle saamani tiedot meilitse, jossa kerroin myös tyytymättömyyteni huonoon viestintään. Tilanne ei edennyt yhtään mihinkään. Sain puhelinsoiton, jossa johtaja kertoi toteuttavansa vain ylhäältä saamiaan ohjeita. Vaikka heillä olisikin oikeus antaa kirjallisia varoituksia ja toimia kertomallaan tavalla niin todella ihmettelen tarvetta siihen. Miksi ei voida vain keskustella ja sopia miten toimitaan? Enhän minäkään usko lampaana kaikkea, mitä johtaja meille puhuu, miksi hän tottelee esimiehiään sokeasti? Vaikka olisi oikeus antaa jotakin sanktioita, onko sillä uhkailu ihan oikeasti koko työyhteisön luottamuksen rikkomisen arvoista? Tulevat poliittiset päätökset tulevat koskettamaan meitä jokaista alalla työskentelevää, luulisi ylemmällä taholla olevan mielenkiintoa siitä viestimiseen. 

Koko opiskeluaikani kuulin kauhutarinoita välttelevistä johtajista, huonosta työilmapiiristä ja haastavista sosiaalisista tilanteista. Tämän episodin perusteella sanon ongelmien olevan täysin yhteisön itsensä aiheuttamia. Sivistynyt keskustelutaito ei ole kenenkään ulottumattomissa. Meidän päiväkodissa jokaisen tiimin kuuluu kirjoittaa yhteinen tiimisopimus, jossa sovitaan hyvistä käytännöistä ja tavasta keskustella. Seuraavassa palaverissa ehdotan samaa myös meidän johtajalle ja häntä ylemmälle johtoportaalle.